lauantai 2. heinäkuuta 2022

Fuusioita, hutikuteja ja virityksiä: suomalaisen jalkapallon fuusioseurojen ja uusiojoukkueiden lyhyt historia osa 2

Tässä kirjoituksessa käsitellään FC Jokereiden tarinaa. Jääkiekkomoguli osti vuonna 1998 Veikkausliigan pronssijoukkue PK-35:n paikan sarjasta ja nimenvaihdoksen myötä FC Jokereiden tavoitteena oli haastaa Helsingin suurseura HJK sekä tavoitella menestystä myös kansainvälisillä pelikentillä. FC Jokerit tuli Veikkausliigaan rytinällä ja lähti sieltä yhtä nopeasti. Luomuksena joukkueen perustaminen ja lopettaminen jakaa yhä edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. 


(FC Jokereiden tarina kattoi vuodet 1999-2004. Vuonna 2012 vannoutuneimmat kannattajat herättelivät seuran toiminnan uudelleen eloon nimellä Jokerit FC.)

FC Jokereiden tarina

FC Jokereiden tarina päättyi siihen mistä se oli saanut alkunsa. Nimittäin rahaan. Jääkiekkomoguli Hjallis Harkimo halusi laajentaa dynastiaansa myös jalkapallon puolella ja oli suunnitellut jalkapallostadionin rakentamista Helsinkiin. Harkimo oli ostamassa Veikkausliigassa pelaavan FinnPan toimintaa, mutta Finnairin Palloilijoiden pudotessa jalkapallon pääsarjasta huomio kiinnittyi evakkoseura PK-35:n, joka oli sijoittunut kaudella 1998 Veikkausliigassa kolmanneksi. Joukkueen päävalmentaja Pasi Rautiainen oli nostanut PK-35:n Kolmosesta nousu per kausi- periaatteella aina Veikkausliigaan asti. Joukkueen nimi vaihtui FC Jokereiksi ja kotipeliasuksi valittiin musta pelipaita, jossa Jokereiden tuttu narri kökötti jalkapallon päällä. Päävalmentajana pysyi Pasi Rautiainen ja tavoitteena oli nostaa FC Jokerit paikallisvastustaja HJK:n haastajaksi sekä tavoitella paikkaa kansainvälisiltä areenoilta. 

Uuden seuran taival alkoi lupaavasti kaudella 1999, jolloin FC Jokerit sijoittui Veikkausliigassa neljänneksi menettäen niukasti pronssisen mitalin turkulaiselle FC Interille. Jalkapallon Suomen Cupissa FC Jokerit voitti samana vuonna mestaruuden päihittämällä Cupin finaalissa pietarsaarelaisen FF Jaron Antti Sumialan maaleilla 2-1. Vuonna 2000 Helsinkiin valmistui upouusi jalkapallostadion, joka kantaa nykyään Bolt Arenan nimeä (tuolloin Finnair Stadium, virallinen nimi Töölön jalkapallostadion). Seura satsasi kauteen tosissaan ja hankki riveihinsä mm. Shefki Kuqin, joka voittikin Veikkausliigan maalikuninkuuden kaudella 2000. Mainittava on että FC Jokerit tuli tunnetuksi nimimiehistä, joita haalittiin seuran riveihin suurella rahalla. Juuri tämä oli yksi niistä juurisyistä, joiden vuoksi FC Jokerit ajautui myöhemmin vaikeuksiin. Joukkueen riveissä pelasi Kuqin lisäksi mm. Aleksei Eremenko jr., Mika Väyrynen ja Timo Marjamaa. 

(Mika Väyrynen puolusti pitkällä urallaan myös FC Jokereiden mainetta ja kunniaa.) 

Missä meni vikaan? 

FC Jokerit osoittautui loputtomaksi rahareiäksi, joka ei toisaalta tuonut menestystä pelillisesti eikä toisaalta myöskään taloudellisesti. Kausi 2001 oli pelillinen katastrofi, kun FC Jokerit putosi kauden päätteeksi Ykköseen. FF Jaro kosti nyt muutaman vuoden takaisen Cup-finaali tappion pudottamalla narripaidat putoamiskarsinnassa sarjaa alemmas. Yleisöä FC Jokerit ei kiinnostanut, vaikkakin joukkueella oli aktiviinen kannattajaryhmä, joka tunnettiin nimellä 116% Boys. Prosenttiryhmä toi Suomeen brittityylisen kannattajakulttuurin ja oli mukana FC Jokereiden vieraspeleissä. Yksi kannattajaryhmän jäsen oli nykyisen Vasemmiston kansanedustaja Paavo Arhinmäki. Prosenttipojat tulivat kuuluisaksi ainakin suomalaisen kannattajaskenen pahamaineisimmista tsänteistä: "Missä on Holsti? Missä on Palo? Steen Steen Christensen!" (Tanskalainen Steen Christensen surmasi kaksi poliisia Helsingissä vuonna 1997.) 116% Boys olikin FC Lahden kannattajaryhmä FCLK:n ohella merkittävä tekijä suomalaisessa kannattajakulttuurissa. Mukana kuvioissa olivat niin sanotut "myllyt" eli etukäteen sovitut tappelut kannattajaryhmien välillä. 

Kovasta yrityksestä ja markkinoinnista huolimatta yleisö ei ottanut FC Jokereita omakseen ja toive jääkiekon parista jalkapalloon siirtyvien kannattajien mukaantulosta jäi ennenaikaiseksi. FC Jokereiden lipputulot olivat vain murto-osa siitä mitä Jokerit tahkoi jääkiekon puolella. Jalkapalloseura tuotti joka vuosi miljoonatappiota eikä FC Jokerit loppujen lopuksi pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa helsinkiläisessä jalkapallossa. Toisaalta halua sitoutumiseen oli, koska FC Jokerit sai junioritoiminnan käyntiin varsin kohtuullisesti mitä ei tapahtunut esimerkiksi FC Mikkelin kohdalla (lue edellinen kirjoitus). FC Jokerit nousi takaisin Veikkausliigaan kauden 2002 päätteeksi ja Pasi Rautiainen palasi takaisin seuran peräsimeen saatuaan ensin potkut kauden 2000 jälkeen taloudellisten vaikeuksien takia. Lyhyen ajan sisällä päävalmentajan paikalla nähtiin hollantilainen Jan Everse ja Ville Lyytikäinen, joista Everse erotettiin tehtävistä kesken kauden 2001. Kansainvälisillä pelikentillä FC Jokerit kohtasi West Hamin vuonna 1999 ja TsSKA Kiovan vuonna 2001, mutta se ei suurta yleisöä innostanut. 

FC Jokereiden tarina tuli päätökseen kaudella 2003, jolloin joukkue sijoittui kymmenenneksi keräämällä saman verran sarjapisteitä kuin FC Jazz ja FC Hämeenlinna. Toiminta oli tullut tiensä päähän ja uusia omistajakuvioita viriteltiin sekä Saksaan että Hollantiin, mutta ne eivät ottaneet tuulta alleen. Tämä saattaa toki olla suomifutiksen kannalta hyvä ratkaisu. Päävalmentajaksi Ville Lyytikäisen jälkeen palannut Pasi Rautiainen sai todistaa FC Jokereiden mahalaskua suomalaiselta jalkapallotaivaalta. Ironista kyllä on, että Rautiainen oli se henkilö, joka oli luonut pohjan menestykselle PK-35:n peräsimessä. Television Mestarien liigan studiossa kukaan ei muistanut lainkaan, että asiantuntija Rautiainen valmensi kyseistä futisjoukkuetta Suomessa. FC Jokerit pelasi viimeisen ottelunsa Tampereella helmikuussa 2004 Paavo Arhinmäen ja "Jonen" laulaessa katsomossa "Niin Kaunis On Maa". Päävalmentaja Pasi Rautiaisen silmät kostuivat.

(Värikkäänä persoonana tunnettu Pasi Rautiainen valmensi FC Jokereita kahteen otteeseen.)

FC Jokerien toiminnan otti vastuulleen HJK ja seura jatkoi nyt Klubi04:n nimellä ja ko. seura pelaa kaudella 2022 Miesten Kakkosessa. Vantaalle vuonna 2002 perustettu AC Allianssi huolehti narripaitojen junioreista (Jokrut). Allianssin nousua ja tuhoa käsitellään todellakin vielä myöhemmin tämän syksyn aikana.

Harri Harkimolle on annettava kaikki kunnia halusta kehittää suomalaista jalkapalloa ja pristysruiskeesta stadilaiselle palloilulle. Harkimon ansiosta Helsingin Töölössä on nyt toimiva futisareena fasiliteetteineen. Lisäksi katsomoihin ilmestyivät kannattajaryhmät kannatuslaulujensa ja tifojensa kanssa - hyvässä ja pahassa -. Toisaalta futisjoukkuetta ei pyöritetä ilman pitkän aikavälin suunnitelmia. Suomalainen jalkapallo ei myöskään ole mikään rahasampo, joka alkaa tuottaa rahaa pelkällä tahdonvoimalla tai haalimalla suurella rahalla rivit täyteen nimimiehiä. Toiminta ei myöskään välttämättä ole kannattavaa, jos siitä puuttuu perusta ja perinteet. Kilpailevaa toimintaa on vaikea pitää yllä pelkästään rahalla, jos suurta yleisöä ei vain kiinnosta. Lähihistoria on osoittanut, että pääkaupunkiseudulle ei ole muodostunut vahvaa kilpailijaa HJK:lle.

2000- luku on myös osoittanut, että edellä mainitut perinteetkään eivät välttämättä auta pitämään pystyssä uskottavaa toimintaa. Tällä kaudella Veikkausliigassa pelaava Helsingin IFK painii todellisten talousvaikeuksien kanssa toimintaa uhkaa päättyminen konkurssiin. Vanhoista legendoista mm. Myllykosken Pallo ja Rovaniemen Palloseura ovat vajonneet lähes unhon alhoon. FC Haka ja KTP ovat nousseet takaisin jalkapallokartalle oltuaan tovin hakoteillä. Odotamme mielenkiinnolla millaisia liikkeitä helsinkiläisellä jalkapallokartalla seuraavaksi tapahtuu.

Vai tapahtuuko mitään?

Kirjalähde:

Veikkausliigan tarinat ja sankarit, Peltonen ja Sarelius

Suomalaista kannattajakulttuuria on käsitelty eri nettilähteissä. Yhtenä näistä mainittakoon Jalkapallon Satuaikaa- blogi: 

Jalkapallon Satuaikaa


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/17/fc-jokereiden-tarina-jai-lyhyeksi

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000000504894.html

http://futisforum2.org/index.php?topic=34353.50

https://youtu.be/DTz6Tzb08m

https://youtu.be/kXXeGdkfphA

Veikkausliigan ja mestaruussarjan tilastoja:

http://www.rsssf.com/tablesf/finhist.html











tiistai 28. kesäkuuta 2022

Fuusioita, hutikuteja ja virityksiä: suomalaisen jalkapallon fuusioseurojen ja uusiojoukkueiden lyhyt historia osa 1

Fuusioita, hutikuteja ja virityksiä: suomalaisen jalkapallon fuusioseurojen ja uusiojoukkueiden lyhyt historia osa 1

Tässä kirjoituksessa paneudumme suomalaisen jalkapallon fuusioihin, hutikuteihin ja virityksiin, joista merkittävä osa painui aikanaan unhon alhoon. Fuusioseuroille ja pystymetsästä polkaistujen joukkueiden tarina noudattaa melko lailla samaa kaavaa. Toiminta aloitetaan kovalla rytinällä ja isolla metelillä, mutta lyhyen uhoamisen jälkeen toiminta lakkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun rahat loppuvat. Nämä tarinat ovat hyvä esimerkki siitä miten seurojen toimintaa pystytään tuhoamaan lyhyen aikavälin satsauksilla ja olemattomalla suunnittelulla. Pelkästään iso lompakko, tähtihankinnat ja valtavat puitteet eivät riitä jalkapallojoukkueen perustamiseen ja pyörittämiseen.

Tarina alkaa Päämajakaupungissa Mikkelissä, jossa futisperinteitä kunnioittavassa kaupungissa pykäistiin käyntiin vuonna 1998 projekti nimeltä FC Mikkeli. 

(Fuusioseura FC Mikkeli oli logoa myöten karmea toteutus.)


FC Mikkeli

FC Mikkeli on viritys, josta ei mielellään puhuta varsinkaan mikkeliläisissä piireissä. Eikä ihme sillä fuusioseuran tarina oli tuhoon tuomittu jo alusta alkaen. Päätös fuusioseuran toiminnan aloittamisesta tehtiin vuonna 1998 ja koko touhu tuli päätökseen vuonna 2001. Tai oikeastaan toimintaa ei virallisesti päätetty vaan se lakkasi vain olemasta muutaman kauden Miesten Ykkösessä pyristelyn jälkeen. 

Taloudellisesta kantilta mikkeliläisen futiksen fuusio ei sinällään ollut huono idea, sillä pääsarjasta pudonnut Mikkelin Palloilijat oli pudonnut ykkösdivisoonan keskikastiin ja entisen mestaruussarjan legendan MiPK:n perinteitä kantanut Miki pyristeli kakkosdivarissa. Mutta kun toimintaa alkoivat pyörittää jalkapallosta mitään tajuamattomat henkilöt ja seuraan hankittiin uransa ehtoopuolella olevia jyriä. Lisäksi joukkueeseen hankittiin ulkomaalaisvahvistuksia, joiden pelilliset ansiot eivät sinällään olleet huonoimmasta päästä, mutta nämä satsaukset tehtiin paikallisen junnutoiminnan kustannuksella.

Eniten fuusiosta kärsivät juuri mikkeliläiset futisjunnut, jotka unohdettiin fuusiossa täysin. Lahjakkaimmat juniorit joko lopettivat tai siirtyivät muualle. Edustukseen haalittiin keskinkertaisuuksia sen sijaan, että oltaisiin satsattu omiin lahjakkaisiin junioreihin. Mikkeliläiset juniorit olivat kahmineet mestaruuksia 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, mutta heistä ei oikeastaan kukaan päässyt FC Mikkelin edustusjoukkueeseen.

Mitä näihin fuusioihin tulee, niin jokainen mikkeliläisestä jalkapallosta perillä oleva tietää, että kaupungin seuratoiminta oli perinteisesti kahtiajakautunut porvariseura Mikkelin Palloilijoihin ja työväenjoukkue Mikkelin Kissoihin. Oikeastaan jalkapallokulttuurin suola on vastaava kahtiajakautuminen, joten tällaisista lähtökohdista väsätty muoviseura on aikamoista utopiaa. FC Mikkelin kohtaloksi muodostui oikeastaan se, että MP:n ja MiKi:n seuratoimijat jäivät toimimaan omassa rauhassaan eikä fuusioseura FCM juurikaan näissä kahvipöydissä hetkauttanut. 

Tämä oli oikeastaan myös mikkeliläisen jalkapalloilun onni, sillä FC Mikkelin korttitalon romahtamisen jälkeen sekä MP että Miki pystyivät nopeasti jatkamaan toimintaansa edustustasolla vuonna 2002.

No onko pelistä mitään mainittavaa? Eipä juuri. Kahden ensimmäisen kauden aikana FC Mikkeli pärjäsi kohtuullisesti pelillisesti ajatellen, mutta nousukarsintalohkossa kunto romahti. Vuonna 2001 nähtiin sitten romahdus, kun avainpelaajiaan menettänyt FC Mikkeli hävisi putoamiskarsinnan PP-70:aa vastaan syksyisellä Urskilla. Seuraavalla kaudella Mikkelin Palloilijat otti ruorin paikan mikkeliläisessä futiksessa ja vuonna 2003 MP pelasikin jo Ykköstä. Mikkelin Kissojen (nyk. Mikkelin Pallo-Kissat) kohtalona on ollut sittemmin hissijoukkueena sinnittely. Kissat tosin pysyttelivät pitkään Kakkosen keskikastin joukkueena, kunnes putosi Kolmoseen vuonna 2021. 

FC Mikkelin farssista ei juuri jäänyt mitään käteen ja voidaan rehellisesti sanoa, että fuusioseura jätti syvät arvet mikkeliläiseen jalkapalloelämään. Pahimman kolauksen Mikkelin futis koki fuusioseikkailun myötä, kun merkittävät jalkapalloelämän toimijat ja rahoittajat veivät rahansa muualle. FC Mikkelin sotkuja paikkailtiin pitkälti aina 2010-luvun loppuun asti, mutta pikkuhiljaa toiminta alkoi piristyä ja Mikkelin Palloilijat haastaa nyt Miesten Ykkösen keskikastissa. Urskissa riittää taas menoa ja meininkiä. 

Sanottakoon vielä, että FC Mikkelin toiminnan tueksi perustettiin Mikkelin Pallo (MiPa), joka saa kantaa kyseenalaisen kunnian kaikkien aikojen hirveimmästä logosta. Tästä farmikyhäelmästä suunnattiin sitten pääosin muualle eikä edustusjoukkueeseen. Olisi kiva tietää onko tätä FCM:n ja MiPan fanikamaa jossain vintillä vielä tallella?

FC Mikkelin pelaajistosta mainittakoon ulkomaalaisvahvistukset David Hunter ja Mihal Matvejev sekä kotimaisista Marko Niiranen. 

Mikkelin futissekoilu on esimerkki siitä miten asiat voivat mennä todella retuperälle huonon johtamisen, avokätisen rahankäytön ja surkean pelaajapolitiikan takia. Minkäänlaista taustatyötä FC Mikkelin hyväksi ei tehty ja vanhat jäärät Mikkelin Palloilijoissa ja Mikkelin Kissoissa jäivät taustoille niille sijoilleen. Niin kuin edellä on jo todettu, niin jalkapalloromantikolle tällainen vastakkainasettelu on pelkästään positiivinen asia.

Yksi asia FC Mikkelin puolesta on sanottava. Mikkeliläinen jalkapallo oli taloudellisissa vaikeuksissa jo 1990-luvun puolessavälissä ja Mikkelin Palloilijat olivat pudonneet Veikkausliigasta vaikean kauden jälkeen vuonna 1996. Mikkelin Kissat puolestaan pyristeli Mikkelin kakkosseurana ja oli noussut MiPK:n konkurssin raunioilta. Mikkeliläinen jalkapallo tarvitsi siis piristysruisketta ja hyvin toteutettuna fuusiolla olisikin ehkä voitu saada jotain aikaa. 


 













torstai 2. kesäkuuta 2022

Tervetuloa Kuolemanlohko- blogiin

Miksi alan kirjoittamaan urheilusta? 

Urheilukentän vieressä asuneena urheilu on aina kiehtonyt minua hyvine ja huonoine puolineen. Pallopelien parissa on tullut koettua monet ilot ja surut. Urheilussa häviäjä saa aina sympatiat huolimatta siitä kumpaa osapuolta on aluksi kannustanut. Kuka muistaa George Foremanin ilmeen Zairessa vuonna 1974 hänen hävitessään nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruuden Muhammad Alille legendaarisessa mestaruusottelussa? Itse muistan ikuisesti jalkapallon maailmanmestaruuskisojen finaalin Italiassa vuonna 1990 ja Argentiinan legendaarisen kymppipelaaja Diego Maradonan katkerat kyyneleet Saksalle hävityn ottelun jälkeen. Ikään kuin symbolina Maradonan ura kääntyi kisojen jälkeen laskusuuntaan ja hänestä tuli toisessa kotimaassaan Italiassa suuri saatana. Suomalaisille on varmasti tullut tutuksi jääkiekkoilija Teppo Nummisen itkuun purskahtaminen hävityn kiekkofinaalin jälkeen Torinon 2006 olympiafinaalin jälkeen. 


(Vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskisat Italiassa päättyivät futislegenda Diego Maradonan osalta katkeriin kyyneliin loppuottelussa Saksaa vastaan. Edellisten kisojen rakastettu mestari ei omien sanojensa mukaan voinut katsoa edes katsoa lapsiaan silmiin hävityn mestaruusottelun jälkeen. Vuoden 1990 kisojen jälkeen Maradona joutui median pyöritykseen omassa seurassaan Napolissa ja hänen uransa Italiassa päättyi seuraavana vuonna.)

Ehkä se urheilun viehätys piilee juuri tässä. Huippu-urheilussa olet joko suuri sankari tai luuseri, täysi paska. Lisäksi urheilussa suurista idoleista voi lyhyessä ajassa tulla pelkkiä nollia ja ihmispoloisia. Diego Maradonan, Mika Myllylän ja Arto Tolsan tragediat ovat meille varmasti tuttuja. Lisäksi moneen sankaritarinaan liittyy urheilu-uran jälkeinen epäonnistuminen työelämässä, ihmissuhteissa ja ennen kaikkea henkilökohtaisessa elämässä. Sopeutumattomuus todelliseen elämään urheilu-uran jälkeen voi olla miltei mahdottomuus. Aikaisemman gloorian ja hehkutuksen jälkeen hiljaisuutta ja tavallisen arjen tylsistyttämää mieltä on helppo lääkitä alkoholilla, huumeilla ja lääkkeillä. Päihteiden myötä kuvioihin astuu perheväkivalta, rikkoutuneet ihmissuhteet ja pellen rooli mediassa. Entisistä sankareista tulee tavan taviksien silmissä huvittavia luusereita, jotka toimivat tosielämän sirkuspelleinä. Omat ongelmat voi peitellä nauramalla niille, joilla menee vielä huonommin. Ja jos naurun kohde on entinen urheilutähti, niin mikäs sen parempaa.


(Muhammad Ali oli 1960-luvun suuri sankari, joka voitti nyrkkeilyuransa aikana kolmesti raskaansarjan maailmanmestaruuden. Kehässä ylivertainen sankari oli kehän ulkopuolella myös karismaattinen kansalaisoikeusaktivisti, joka ajoi mustien oikeuksia rotuvihan myllertämässä USA:ssa. Mutta vaikuttiko hänen taustassaan jokin muukin, joka vaikutti aivan liikaa Alin elämään ja päätöksiin? Muhammad Ali kärsi loppuelämänsä terveysongelmista ja joutui kamppailemaan Parkinsonin tautia vastaan. Vuonna 1980 päättyneen uran jälkeen Muhammad Ali oli lähes rahaton.)

Kuolemanlohko- blogi käsittelee juuri tätä asetelmaa. Urheilussa olet tähti tai sitten et ole mitään. Blogi käsittelee urheilun loistoa, sankaritekoja ja sen varjopuolia: nousua, uhoa ja tuhoa. Se pohtii samalla sitä kysymystä, että miksi me palvomme urheilusankareita niin paljon? Miksi olemme valmiit antamaan urheilutähdille niin paljon anteeksi vain siksi, että he ovat maailman parhaita nyrkkeilyssä, yleisurheilussa tai jääkiekossa? Entäs kun huomaamme, että huippu-urheilija onkin elävä ihminen, jolla on arjen ihmisen arkiset ongelmat? Miksi emme voi hyväksyä tätä tosiasiaa. Aikaisemmin olen kirjoittanut jalkapallosta, mutta nyt laajennan skaalaa muihin lajeihin; nyrkkeilystä mäenlaskuun. Blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole mässäillä ja retostella ihmisten epäonnistumisillä. Vaikka ihminen olisikin entinen tai edesmennyt urheilutähti, niin hänellä on silti omaiset ja perhe, joille tämä tähti on ollut rakastettava lapsi, sisko, veli tai aviomies.Tämän blogin tarkoitus on vain kertoa miten asiat ovat menneet ja muutenkin ajatuksena on pohtia sitä miten asiat voivat mennä pieleen. Jopa kohtalokkain seurauksin.


Tervetuloa mukaan Kuolemanlohko- blogiin!









Fuusioita, hutikuteja ja virityksiä: suomalaisen jalkapallon fuusioseurojen ja uusiojoukkueiden lyhyt historia osa 2

Tässä kirjoituksessa käsitellään FC Jokereiden tarinaa. Jääkiekkomoguli osti vuonna 1998 Veikkausliigan pronssijoukkue PK-35:n paikan sarjas...